Ajattelen, että valokuvan suunta ja rajaus luo valokuvan näkemiselle painopisteen. Toisaalta rajaus voi laajentaa mielikuvituksen mahdollisuuksia myös valokuvan ulkopuolelle. Valokuva on oikeastaan vain osa mielen luomaa kokonaiskuvaa.
Valokuvataiteessani on naturalistinen lähestymiskulma, jonka avulla toivon löytäväni persoonan, tunteen ja totuuden. Ja aivan kuin analogisessa valokuvauksessa, olen minimoinut editoinnin. Valokuvat syntyvät mahdollisimman valmiina kuvanottohetkellä intuition ja improvisoinnin tuloksena.
Kuvauskohteistani en etsi nyky-yhteiskunnan määrittelemää täydellisyyttä. Ihmisen ja elämän kauneus näkyy valokuvissani persoonallisuuden, inhimillisyyden ja aitouden peittelemättömyytenä.
Markus Kinos -valokuvat ovat kuin höyläämätöntä lautaa, sievistelemätöntä realismia ja totuuden tutkimusmatkaa.
I think that the direction and framing of a photograph creates a focal point for the viewing of the photograph. On the other hand, framing can expand the possibilities of the imagination beyond the photograph. A photograph is really just a part of the overall picture created by the mind.
My photography has a naturalistic approach, through which I hope to find personality, emotion and truth. And like analogue photography, my editing is stripped to a bare minimum. The photographs are created as ready as possible at the moment of shooting, a result of intuition and improvisation.
I am not looking for perfection as defined by modern society. The beauty of people and life is reflected in my photographs as an undisguised expression of personality, humanity and authenticity.
Markus Kinos photographs are like an unplaned board, unadorned realism and an exploration of truth.
